Kuka olet?
Topi Lepojärvi. Olen järjestöassistenttina FinFamilla.
Miten päädyit FinFamille?
Hain assistentin ja sihteerin töitä, sillä ajattelin, että niissä pääsisi hyvin kirjoittamaan ja käyttämään luovuuttaan.
Työhön toivottiin myös ohjaajaa mahdollisiin musiikillisiin toimintoihin. Olen opiskellut säveltäjäksi ja muusikoksi sekä toiminut kuoronjohtajaopiskelijana.
Ajattelin, että työ mielenterveysyhdistyksessä olisi mielenkiintoista ja ennen kaikkea siinä voisi olla avuksi ihmisille.
Näin Joensuun mielenkiintoisena paikkana. Olen syntynyt täällä, mutta minulla ei ole täältä mitään muistoja.
Olin alkujaan Paikka Auki -työntekijä, eli STEA-hankkeen työllistämä, työsuhdettani jatkettiin osa-aikaisena vielä vuoden 2025 loppuun saakka.
Mitä työhösi kuuluu? Mitä teet FinFamilla?
Käytännössä työ on ollut hyvin monipuolista.
Olen ollut ohjaajan roolissa vetämässä musiikkiryhmää sekä mukana toteuttamassa Toivon valoa -ryhmää.
Järjestöyhteistyön merkeissä olen ollut vastaamassa musiikista sekä avustajana tapahtumissa.
Päivittäiseen työhöni kuuluu viestintä, materiaalin ja toimintojen suunnittelu sekä yhdistyksen sosiaalisen median päivitys. Roolini on myös auttaa ja ottaa juoksevia asioita pois muiden työntekijöiden harteilta.
Millaisia töitä olet tehnyt aikaisemmin? / Millaisesta työtaustasta tulet?
Pääasiassa keskityin aiemmin opintoihini. Musiikin maisteriohjelmassa erikoistuin säveltämiseen. Olen opiskellut myös filosofian kandidaatiksi ja muusikon ammattitutkinnon.
Olenkin toiminut muusikkona ja mediasäveltäjänä, mutta pyrkinyt tarkoituksella tekemään monen eri alan töitä pihatöistä ja päiväkodeista elokuvateattereihin. Vapaaehtoisena olen tehnyt esimerkiksi kolumneja, novelleja ja elokuva-arvosteluja. Olen myös ollut mukana peli- ja elokuvaprojekteissa.
Onko tullut vastaan mitään mieleenpainuvaa hetkeä?
Yksittäistä hetkeä on vaikea erottaa, sillä tässä työssä tapahtuu niin monen muotoista.
Parasta on se, että pääsee tekemään niin laajalti erilaisia asioita. Yhdessä hetkessä voi olla soittamassa irlantilaista kansanmusiikkia ja toisessa täydentämässä jäsenrekisteriä.
Mieleen on jäänyt erityisesti FinFamin alueellisten yhdistysten välinen yhteistyö ja järjestöjen väliset verkostot Pohjois-Karjalassa.
Mikä on tärkeää työssäsi?
Tehtävissäni tärkeintä on varmaan ihmisten kohtaaminen ja avoimuus uudelle. Työssä pyritään löytämään ihmisten elämää merkityksellistäviä ja voimavaroja tuovia asioita jokaisen kävijän omasta kokemuksesta lähtien.
Tärkeimpänä tehtävänäni taas näen hyvien puitteiden rakentamisen niin FinFamin kävijöille kuin työntekijöillekin.
Mitä taitoja tarvitaan? Mitä ei?
Kaikkein tärkeimpiä ovat olleet ihmistaidot ja tieto omista kyvyistä ja rajoista. Siitä, miten ollaan vuorovaikutustilanteissa. Toimiminen työntekijänä ja ohjaajana vaihtelevissa tilanteissa on aina erilaista, ja se on ollut jotain, mitä on voinut oppia. Samalla on oppinut omista rajoista ja vahvuuksista, millä tavalla pääsee omien voimavarojen puitteissa parhaaseen lopputulokseen.
Töissäni korostuvat myös ongelmanratkaisukyky ja se, että osaa nopeasti omaksua uutta tietoa ja teknologiaa. Tehtäväni on usein selvittää, kuinka tehdä jotain, mitä ei ole aiemmin tehty, ja se on minusta aina kiinnostavaa.
Erilaiset organisointitaidot ovat olennaisessa osassa tätä työtä. Myös luovuus on tärkeää. Toivon, että pystyn työlläni auttamaan muita ihmisiä löytämään luovuutta ja avoimuutta itsestään.
Mitä vinkkejä sinulla on vapaaehtoisille tai vapaaehtoiseksi ryhtymistä miettiville?
Suosittelisin tätä työtä vapaaehtoisille, sillä järjestöalan puitteissa on mahdollista tehdä niin monen muotoisia tehtäviä omista kyvyistä lähtien! Samalla on mahdollista oppia uutta, kohdata ihmisiä ja saada laajemman kuvan siitä, millaista ihmisten elämä on ja millaisille pilareille yhteiskuntamme on rakentunut.
Tehtävää on paljon ja myös omia ideoita saa ehdottaa. Tapahtumiin voi jalkautua mukaan ja omia ryhmiäkin voi ohjata. FinFami on myös ollut mukana Siniristin lounasavussa, sinnekin voi hakeutua vapaaehtoiseksi.
Tärkeintä vapaaehtoiselle itselleen on nähdäkseni, että hän kokee työn merkitykselliseksi ja palkitsevaksi. Vapaaehtoiseksi ryhtyvä voi hakeutua tehtäviin omista kyvyistään lähtien ja ottaen huomioon taidot, joita pystyisi hyödyntämään tai joissa haluaisi kehittyä.
Mikä on työssäsi parasta?
Parasta on se, jos pääsee rohkaisemaan muita olemaan rohkeasti oma itsensä ja tekemään jotain, mitä ei olisi aiemmin uskaltanut. Olisi hienoa, jos olisi yleisempää ymmärrys siitä, että jokainen voisi tuoda maailmaan sitä, minkä kokee omakseen. Ja että se ja oma elämä saa olla omannäköistä.
Koen työn monipuolisuuden ja kaikki uudet haasteet palkitseviksi. Vapaus aikatauluttaa tehtäviä ja tehdä niitä itsenäisesti oman tehokkuuden ja voimavarojen mukaan on myös tärkeää jaksamisen ja parhaan lopputuloksen kannalta, ja siihen on onneksi ollut mahdollisuuksia.
Koen, että parasta tästä työstä FinFamin kävijöille on sen suoma yhteisöllisyys. Sellainen oikea ihmisten kohtaaminen ihmisinä.
Mitä harrastat? Mistä saat voimavaroja työn ulkopuolella?
Minun on vaikea ajatella mitään tekemääni harrastuksina. On pikemminkin elämäntehtäviä ja vaihtelevia pakkomielteitä. Aina välillä kiinnostun jostakin aiheesta syvästi ja tahdon oppia siitä lisää. Ainakin tiede ja taide ovat koko ajan läsnä elämässäni.
Kiinnostuksenkohteet vaihtelevat, mutta menen niihin aina syvälle. Se on elämäntapa. Viimeiset puoli vuotta olen uppoutunut kuvataiteisiin ja etsinyt itselleni parasta tapaa työskennellä ja luoda. Sitä ennen syvennyin kirjoittamiseen. Kaikki liittyy kaikkeen, tieteelliset, tarinalliset, visuaaliset ja musiikilliset ideat nivoutuvat yhteen eikä voi tietää, syntyykö niistä esimerkiksi musiikkisatuja tai animaatioita.
Voimavaroja saan mielelle ja keholle terveistä elämäntavoista, omasta tilasta ja tauoista. Tarvitsen paljon liikkuvuutta ja omaa rauhaa, jotta jaksaisin pysyä virkeänä. Siinä mielessä harrastan esimerkiksi pyöräilyä ja matkustelua.
Mistä haaveilet tulevaisuudessa?
Minusta on hyvä olla vähän ylilyöviä tai ylimitoitettuja haaveita, vaikka tietäisi, etteivät ne toteudu. Sellaisia, mitä ei välttämättä koskaan edes voi saavuttaa, mutta ne voivat antaa suuntaa, ja matkan varrelta voi sitten löytää jotain, mitä ei edes odottanut. Kunhan unelmat eivät harhauta liikaa tosielämän realiteeteista, mutta kunhan toisaalta ei myöskään kiellä itseään.
Samaan aikaan haaveeni ovat hyvin tässä ja nyt, en kaipaile mitään suureellista. Haluaisin esimerkiksi tehdä jotakin [taidetta], mikä koskettaisi ihmisiä. Tai konkreettisemmin vaikka säveltää musiikkia elokuvaan.
Käytännössä haaveilen lähinnä siitä, että saan tehdä merkityksellisiä asioita turvallisessa maailmassa.
Mikä on suurin asia mitä olet oppinut?
Työ on opettanut paljon pienistä eroista. Vaikkapa kuvataiteen tai musiikin sisällä on sekä omilta tuntuvia asioita että asioita, joita en koe lainkaan omikseni. Samoin viestinnässä ja sosiaalisissa projekteissa.
Lisäksi tässä työssä oppii paljon itsestään, kun tekee materiaaleja ihmisille heidän itsestään oppimisen tueksi. Tavoitteenani tässä työssä on ollut antaa ihmisille toimijuutta. Irrottaa hetkeksi siitä hetkestä tai arjesta, jossa voi olla vaikeaa.
Tämä työ myös opettaa paljon erilaisista ihmisistä. Ja tapaamani ihmiset taas ovat opettaneet minulle paljon maailmasta. Tässä näkee elämän koko todellisuuden ja kaikki puolet.